Tämä on ainakin toistaiseksi viimeinen osa tätä sarjaa eroista suoran tekstinkäsittelyn ja rakenteisen dokumentoinnin välillä. Tyylitiedostoihin on viitattu useampaan otteeseen aiemmissa osissa. Ne kytkeytyvät olennaisella tavalla eroihin suhteessa suoraan tekstinkäsittelyyn, koska kaikki sisällön asettelun ja tyylittelyn yksityiskohdat määritetään niiden kautta. Siksi tyylitiedostot ansaitsevat myös oman osansa, jossa keskitytään vain kaikkiin niihin liittyviin yksityiskohtiin.
Tämä osa kertaa vielä, kuinka tyylitiedostoihin käytetty CSS-kieli toimii käytännössä. Lisäksi täällä selvennetään julkaisujen eri osien kuten kansilehtien ja sivujen ylä- ja alatunnisteiden vaatimia käytännön toteutustapoja. Lopuksi käydään läpi tapoja, joilla tulee ottaa huomioon erot eri versioiden julkaisuista välillä. Näihin lukeutuvat sekä käännökset että eri julkaisumuodot.
Linkit sarjan neljään aiempaan osaan löytyvät alta. Niissä käsitellään kirjoittajien kannalta suurimpia eroja sisällöntuotantoprosessissa kuten erilaisia epävastaavuuksia pohjamateriaalin ja siitä kasattujen julkaisujen välillä.
Tyylitiedostojen Kirjoittaminen
Hyvin lyhyt oppimäärä CSS:n toimintatavasta annettiin myös tämän sarjan neljännessä osassa. Täällä käydään läpi tarkemmin, millaisia eri ratkaisuja sekä sen käyttämät kohdistajat että niihin liittyvät säännöt sallivat käyttää.
CSS:n toimintaperiaate on, että käytettävät säännöt annetaan vain suhteessa erilaisiin kohdistajiin, jotka kertovat, mihin elementteihin kyseisiä sääntöjä käytetään. Alla käydään ensin läpi kohdistajien toimintaperiaate ja erilaisia niihin perustuvia ratkaisuja sisällön asettelun hallinnoimiseksi. Sitten keskitytään erilaisiin sääntöihin, joita CSS antaa käyttää, ja sivutaan niihin liittyviä rajoituksia.
Kohdistajat
Tässä yhteydessä ’kohdistaja’ viittaa koko siihen osaan toimivaa CSS-komentoa, jonka perusteella aaltosulkeiden sisällä annettujen sääntöjen käyttöpaikat määritetään. Se kertoo, minkä tyyppisiin elementteihin ja missä asiayhteyksissä pätevät kutkin eri säännöt.
Kohdistaja nimeää elementtien tyyppejä, niihin liittyviä tunnisteita tai mahdollisesti muualla tyylitiedostossa määritettyjä kokonaisuuksia. Esimerkiksi PrinceXML sisältää sille ominaisia komentoja, joiden avulla on mahdollista nimetä tietyntyyppisiä elementtejä sisältävät sivut omaksi joukokseen. DoX CMS:ssä näitä komentoja voi käyttää DocRaptor-pohjaisissa PDF-julkaisuissa. Siten voi määrittää vaikkapa, mikä osuus dokumentista käsitellään sen kansilehtinä. Muussa tapauksessa DoX CMS sisältää ulkopuolelta määritetyt tavat erotella toisistaan kansilehdet, sisällysluettelo ja leipäteksti.
Osana kohdistajaa on mahdollista määrittää useamman erityyppisen määritteen suhteisiin kuten sisäkkyyteen tai peräkkäisyyteen perustuvia asiayhteyksiä. Näille löytyy kullekin omat merkkinsä, jotka ilmaisevat peräkkäin kirjoitettujen tunnisteiden suhdetta. Esimerkiksi ynnäysmerkki (+) ilmaisee peräkkäisyyttä niiden kirjoitusjärjestyksessä. Lisäksi on mahdollista kirjoittaa tunnisteiden yhteyteen täsmennyksiä, jotka on erotettu niistä kaksoispisteellä (:). Esimerkiksi lisämäärite ’:hover’ astuu voimaan, kun osoitin siirretään kyseisenlaisen elementin ylle sitä tukevassa julkaisussa. Näin esimerkiksi linkit saa vaihtamaan väriä, kun niitä voi painaa.
Kohdistajissa käytettyjen määreiden tarkkuus ja niiden järjestys kertovat, mitkä säännöt astuvat voimaan. Tarkemmat määreet ylittävät yleisluontoisemmat määreet. Myöhemmät yhtä tarkat määreet astuvat voimaan aiempien sijaan. Tarkkuuden osalta on kolme tasoa, alkaen yleisluontoisimmasta: 1. elementtien tyypit kuten ’img’, 2. elementtien luokat kuten ’.dita-title’ ja 3. elementtien ainutkertaiset tunnisteet kuten ’#main-title’. Myös muut mahdolliset määreet asettuvat tähän kolmitasoiseen hierarkiaan kuten täällä kerrotaan.
Tästä syystä on tärkeää kirjoittaa kunkin tason perusmääreet aina ensin ja tarkemmat määreet niiden alapuolelle. Esimerkiksi järjestyslukuun perustuva määre kuten ’:last-of-type’, joka tarkoittaa viimeistä samanlaista elementtiä kunkin muun elementin sisällä, ja yllä mainittu ’:hover’-määre vuorovaikuttavat eri tavoin niiden järjestyksen perusteella. Jos järjestykseen perustuvat säännöt on annettu ensin, myös sen alaiset elementit vaihtavat tyyliä, kun osoitin viedään niiden ylle. Jos järjestykseen perustuvat säännöt on annettu lopuksi, niiden alaiset osuudet eivät reagoi osoittimeen lainkaan.
Säännöt
Kunkin kohdistajan yhteydessä annetaan aaltosulkeiden sisällä joukko toisistaan puolipisteellä (;) erotettuja sääntöjä. Kukin sääntö kohdistuu säännön nimestä ja siitä kaksoispisteellä (:) erotetusta arvosta tai arvoista. Esimerkiksi sääntö ’margin: 0 0 0 0;’ poistaisi kaikki sitä käyttävään kohdistajaan liittyvät marginaalit. Kukin neljästä annetusta arvosta vastaa yhden suunnan marginaaleja perustuen niiden järjestykseen.
Näiden sääntöjen avulla hallinnoidaan kaikkia pohjamateriaalin asetteluun ja tyylittelyyn julkaisuvaiheessa tehtäviä muutoksia, jotka eivät ole sisäänrakennettuja käytettyyn järjestelmään.
Säännöt kattavat sekä suorat muutokset sisältöihin että rajat mahdollisille lopputuloksille. Myös jälkimmäisenlaisten sääntöjen käyttäminen on tärkeää, koska niin varmistetaan lopputuloksien ennakoitavuus. Esimerkiksi kuvien maksimimittojen säätäminen käyttämällä prosenttiosuuksia varmistaa, että ne mahtuvat niille varattuihin tiloihin kuten taulukoiden soluihin. Alla käydään läpi tarkemmin käytettävissä olevia yksiköitä.
Tyylitiedostojen avulla on myös mahdollista liittää pohjamateriaaleihin niiden ulkopuolisia tiedostoja kuten kuvia. Vakiofonttien ulkopuoliset fontit haetaan käytettäväksi samaan tapaan. Kummassakin tapauksessa tyylitiedostoon täytyy määrittää sijainti, johon sitä käyttävällä järjestelmällä on pääsy ja joka sisältää halutun tiedoston. Esimerkiksi kansilehden taustakuva on mahdollista lisätä tällä tavoin.
Täällä ei käydä läpi kaikkia CSS:n mahdollistamia muutoksia. Alla on esitetty esimerkki, jonka avulla jokaisen osion otsikon alle tulisi tekstinpätkä ’Il faut faire avec’ DoX CMS:n kautta tehdyissä julkaisuissa.
.titleWrapper::after {
content: "Il faut faire avec';
font-size: 11pt;
margin-top: 6px;
color: #dbdbdb;
}On kuitenkin hyvä myös huomioida, että perussääntöjen lisäksi käytettävissä voi olla järjestelmäkohtaisesti määritettyjä lisäsääntöjä. Esimerkiksi PrinceXML sallii poimia sisällöistä osuuksia ja uudelleensijoitella niitä halutulla tavalla. Tätä toimintoa voi käyttää esimerkiksi osana sivujen ylä- ja alatunnisteita aktiivisten pääosioiden otsikoiden näyttämiseen.
Yksiköt
Tyylitiedostoissa on mahdollista käyttää joko absoluuttisia tai suhteellisia yksiköitä. On todella tärkeää tiedostaa niiden välinen ero ja tietää, milloin kutakin on asianmukaista käyttää ja kuinka se voi vaikuttaa tyylitiedoston uudelleenkäytettävyyteen eri asiayhteyksissä. Täältä löytyy lista käytettävissä olevista yksiköistä.
Absoluuttiset yksiköt ovat aina samanmittaisia per yksikkö. Niihin lukeutuvat esimerkiksi pikselit, millimetrit ja pistekoot. Pikseleiden osalta on tärkeää huomioida, että pikselikoot on vakioitu 96ddpi pikselitiheysarvon mukaisiksi eli jokainen on 1/96 tuuman mittainen. Täten kuvat, joilla on eri pikselitiheys, tai tarkempinäyttöiset laitteet eivät vaikuta pikselimittojen kokoon.
Absoluuttisia yksiköitä on parasta käyttää, kun julkaisumuotoon liittyvät näkymän koot ovat tiedossa ennakkoon. Kaikkein ilmeisin esimerkki tästä ovat PDF-julkaisut, joissa käytetty sivukoko tiedetään ennalta. Absoluuttiset yksiköt ovat taipumattomia ja intuitiivisia käyttää. Niiden käyttämisen tulos on aina sama.
Suhteelliset yksiköt puolestaan ovat sidottuja jonkin muun tekijän mittoihin. Kaikkein yleisin suhteellinen yksikkö ovat prosentit, joilla ilmaistaan koko suhteessa välittömästi ympäröivään elementtiin kuten taulukon soluun tai sisällön osioon. Niiden lisäksi tällaiset mitat voi kuitenkin ilmaista suhteessa käytettyyn fonttiin liittyviin eri mittoihin tai lukijan näyttöpäätteen mittoihin.
Suhteellisia yksiköitä tarvitaan, kun mitat voivat vaihdella asiayhteyden mukaan. Tämä koskee sekä sisäkkäisiä elementtejä, varsinkin taulukoiden osia, että mobiilikäyttöön soveltuvia julkaisuja kuten verkkosisältöjä. Näissä yhteyksissä absoluuttiset yksiköt voisivat helposti johtaa sisällön vääristymiseen, kun sitä ei sopeuteta eri käyttöyhteyksiin.
Toteutustavat
Eri osioille saatetaan vaatia erilaisia toteuksia käytetyn järjestelmän vuoksi tai käyttäjien tarpeiden mukaisesti. CSS sallii aina useampia toteutustapoja, joilla on kullakin etunsa ja mahdolliset rajoitteensa. Joissakin tapauksissa nämä rajoitteet voivat pakottaa tekemään kompromisseja siltä osin, mitä halutuista piirteistä saadaan automatisoitua ja mistä joko täytyy joustaa tai jotka täytyy toteuttaa muulla tavoin. Alla käsitellään yleisiä esimerkkejä tältä osin.
Kansilehdet
Kansilehtien toteutukseen liittyvät käytetty kansikuva ja sen asettelu sekä muun sisällön asettelu. Kaikkein eniten muokkaamismahdollisuuksia liittyy kansikuvan valmisteluun siihen erikseen soveltuvassa kuvanmuokkausohjelmistossa. Tällöin valmis kansikuva on mahdollista ottaa käyttöön suoraan esimerkiksi PDF-sisältönä. Vaihtoehtoisesti taustakuva ja tekstit ovat hallinnoitavissa erikseen. Tällöin teksti voidaan sopeuttaa eri julkaisuihin.
Jos kaikkiin samaa tyylitiedostoa käyttäviin sisältöihin käytetään samaa kansikuvaa, on käytetty kansikuva mahdollista asettaa tyylitiedoston kautta. Jos kansikuvaa halutaan vaihtaa esimerkiksi mallikohtaisesti, voi sen liittää osaksi kansilehtenä käytettyä sisältömoduulia. Tällöin tyylitiedostoon voi kirjoittaa ohjeet kansilehden sisältämille kuville kyseisen kuvan oikein asettelemiseksi.
Kansilehden sisältöjen muotoilu ja asettelu on tehtävissä joko sisällön järjestelyn tai tunnisteiden perusteella. Järjestykseen perustuvan asettelun tapauksessa tyylitiedostoon rakennetaan sisään näkymätön pohja, jota kansilehtenä käytettävän moduulin tulee noudattaa. Koska tämä pohja ei näy käyttäjille, tätä ratkaisua ei suositella. Antamalla joukolle tunnisteita ohjeet esimerkiksi merkityn sisällön absoluuttiseen sijaintiin liittyen puolestaan sallitaan käyttäjien merkitä asianmukaiset sisällöt oikeilla tunnisteilla niiden sijoittelemiseksi. Tällöin käyttäjät tietävät itse, millä perusteella sisältö asettuu halutulla tavalla, osana käyttökokemustaan.
Ylä- ja Alatunnisteet
Sivujen ylä- ja alatunnisteet toteutetaan eri tavalla riippuen käytetyn PDF-kasaajan sallimista komennoista. DoX CMS:ssä yleisin tapa lisätä ne perustuu osana käytettyä tyyliä käytettäviin erillisiin HTML-tiedostoihin. PrinceXML antaa kuitenkin myös käyttää erityiskomentoja, joiden avulla sisältöä voidaan poimia myös muualta tiedostosta käytettäväksi osana sivujen ylä- ja alatunnisteita.
Vaikka muuttujia ei voi käyttää osana tyylitiedoston kautta lisättävää sisältöä käsittelyjärjestyksen takia, niin voi tehdä osana näitä HTML-tiedostoja. Tällä tavoin niihin voidaan esimerkiksi lisätä julkaisun nimi tai muita julkaisukohtaisia tietoja käyttämällä asianmukaisia muuttujia. Lisäksi DoX CMS sisältää ylä- ja alatunnisteisiin tarkoitettuja muuttujia esimerkiksi sivunumeroille.
Lisäkomennot PrinceXML:ssä antavat joko kopioida tai leikata kohdistajan mukaiset sisällöt ja asetella ne uusiin sijainteihin kuten osaksi ylä- ja alatunnisteita. Tähän voidaan käyttää sivujen marginaaleihin liittyviä kohdistajia, joita kyseinen koostaja tukee. Lisätietoa näistä löytyy linkitetystä käyttöoppaasta.
Huomioelementit
Enemmistö huomioelementteihin liittyvistä muotoiluista kannattaa tehdä tyylitiedostojen kautta. Tämä sisältää sekä niiden ikonit että niihin liittyvät tekstitunnisteet kuten ’Vaara!’. Koska niihin liittyy usein useampia osia, täytyy toteutustapaa harkita tarkkaan. Verrattuna toteutukseen suoran tekstinmuokkauksen avulla voi olla tarpeen tehdä kompromisseja CSS-kohtaisten rajoituksien vuoksi.
Kunkinlaiseen huomioelementtiin liittyvät säännöt kohdistetaan niiden DITA-ominaisuuksissa määritettyjen tyyppien kuten ’caution’ avulla. Tällä tavoin kullekin saadaan lisättyä erilliset määreet.
Huomioelementteihin liittyvät ikonit voi lisätä joko taustakuvina tai joko elementin alkuun tai loppuun lisättävinä omina elementteinään, jotka voi sijoitella oikein eri tavoin. Taustakuvan tapauksessa vasemmanpuoleisen padding-arvon avulla teksti siirtyy pois kuvan päältä. Tämä ratkaisu on suositeltu, mutta se ei salli siirtää ikonia sivumarginaalien sisään syvemmälle kuin muuta tekstiä. Ongelma tyylitiedoston kautta lisättävien elementtien osalta on, että niitä on mahdollista asettaa vain yksi elementin alkuun ja yksi sen loppuun. Lisäksi suhteellinen sijoittelu perustuu alkuperäiseen sijaintiin, joten kuvaa ei saa keskitettyä pystysuunnassa. Kyseinen elementti voi myös päätyä eri sivulle kuin itse huomioelementti, jos sen sijoittelua ei ole ennakoitu riittävästi.
Jos huomioelementin tyypin sanallinen täsmennys ei ole osa sen ikonia, se täytyy lisätä huomioelementin alkuun (tai loppuun) yllä mainittuun tapaan. Koska tätä ei voi tehdä useammalle elementille, kuvien toteuttaminen tähän tapaan voi vaatia täsmennyksen lisäämisestä osaksi pohjamateriaalia esimerkiksi muuttujien avulla. Kuvien sisäisen tekstin voi kuitenkin toteuttaa myös kielikohtaisesti. DoX CMS sallii käyttää kieliversioituja kuvia ja tyylitiedostoihin voi lisätä kielikohtaisesti ehdollistettuja kohdistajia. Kirjoitetut lisäykset tulee joka tapauksessa toteuttaa tällä tavoin niiden kääntämiseksi. Koska nämä osiot eivät muutoin sisälly käännösprojekteihin, on myös hyvä ajatus kirjoittaa kääntöön lähetettävissä oleva sisältömoduuli, johon ne on kirjattu.
Erot Eri Versioissa
Kuten myös yllä on mainittu erinäisissä yhteyksissä, voi tyylitiedostoon olla tarpeen lisätä sääntöjä, jotka vaikuttavat vain osaan sen kautta tehtävistä julkaisuista. Esimerkiksi sen kautta lisätyt tekstinpätkät tulee lisätä erikseen kullekin kielelle niiden kääntämiseksi. Vastaavasti eri julkaisumuodot voivat vaatia erillisiä tyylitiedostoja erojen niiden vaatimuksissa huomioimiseksi. Jos sisältöön on tehty julkaisukohtaisia asettelun sovituksia kuten pakotettuja sivunvaihtoja, myös ne tulee huomioida sen uudelleenkäytettävyyden varmistamiseksi.
Käännökset
Kielikohtaiset säännöt voi määrittää lisäämällä yhdeksi kohdistajan ehdoista sisäkkäisyyden kielitunnisteen mukaisen elementin kanssa. Tällöin kyseiset säännöt vaikuttavat vain kyseisenkielisiin julkaisuihin ja kullekin kielelle voi antaa omat määreensä. Tämä on erityisen tärkeää tehdä tyylitiedoston kautta lisätyille tekstiosuuksille. Alla näytetään esimerkkitoteutus englannin- ja suomenkielisten varoituksien osalta. Kyseisten sääntöjen osuutta voi kopioida jokaiselle vaaditulle kielelle, jolloin kunkin osalta tarvitsee muuttaa vain kielen tunniste ja lisätty sisältö.
[lang="en"] [data-ditaattribute-type="warning"]::before {
content: "Warning:";
font-weight: bold;
}
[lang="fi"] [data-ditaattribute-type="warning"]::before {
content: "Varoitus:";
font-weight: bold;
}Tekstinpätkien kääntämisen lisäksi eri kielet voivat vaatia esimerkiksi erikoisaakkostoihinsa soveltuvia erikoisfontteja. Kullekin aakkostolle on vakiofonttinsa, mutta on aina parempi hallinnoida käytettyä fonttia itse oikeiden lopputuloksien varmistamiseksi. Tämän tekeminen vaatii kyseisten fonttien käyttöönottoa linkittämällä fonttitiedosto ensin tyylitiedostoon. Kun kyseiselle fontille on annettu tätä kautta nimi tyylitiedoston sisällä, voidaan se ottaa käyttöön kielikohtaisesti yllä esitettyyn tapaan eli kielitunnisteiden avulla fontteja koskevat säännöt ehdollistaen.
Lisäksi joidenkin sääntöjen kielikohtainen oikein soveltaminen voi vaatia muita ulkoisia resursseja. Esimerkiksi tavutussääntö ’hyphens: auto’ tavuttaa seuraavalla riville jatkuvat sanat automaattisesti perustuen saatavilla oleviin resursseihin. Tällaiset resurssit saadaan lisättyä käyttöön kielikohtaisesti säännöllä ’hyphenate-resource’, joka tulee määrittää kielikohtaisesti yllä esitettyyn tapaan.
Julkaisumuodot
Kannattaa huomioida, että eri julkaisumuotoihin voi olla parasta soveltaa hieman eroavia sääntöjä varsinkin käytettyjen mittayksiköiden osalta. Absoluuttisten yksiköiden käyttämiseen on hyviä syitä, mutta ne ovat vahvasti julkaisumuotokohtaisia ja esimerkiksi useilla laitteilla avattavissa verkkojulkaisuissa ei ole hyvä ajatus käyttää niitä. Vaikka myös tällaiset sovitukset voi tehdä osana yksittäistä tyylitiedostoa, on luultavasti parasta tehdä niille erilliset tyylitiedostot. Niiden lisäksi löytyy julkaisumuotokohtaisia sääntöjä, jotka vaikuttavat vain tiettyihin julkaisumuotoihin, vaikka ne olisivat osa samaa tyylitiedostoa.
Sivutussäännöt toimivat luonnollisestikin vain julkaisumuodoissa, jotka käyttävät perinteisiä, keskenään jatkuvia sivuja. Yleisin näistä julkaisumuodoista on PDF. Näihin sääntöihin kuuluvat pakotetut sivunvaihdot ja vähimmäismäärät sisältöä, jotka tulevat kullekin sivulle sivunvaihdon ympärillä. Tavoista toteuttaa tällaiset yksityiskohdat DoX CMS:ssä löytyy oma artikkelinsa.
Verkkojulkaisut puolestaan sallivat enemmän vuorovaikutuksellisuutta. Niitä varten on esimerkiksi mahdollista lisätä sääntöjä perustuen osoittimen sijaintiin tai sen käyttämiseen elementtien aktivoimiseksi. Yksi yleisimmistä tavoista tehdä näin on linkkien värin vaihtaminen osoittimen ollessa niiden yllä. On kuitenkin myös mahdollista vaikkapa venyttää kuvat täyteen kokoonsa, kun niitä painetaan. Koska valmispohjissa kuten WebHelp on omat valmiselementtinsä, myös niitä varten on mahdollista määrittää yliajavat säännöt näiden pohjien uudelleenmuotoilemiseksi. Tämä voi vaatia alustavan julkaisun elementtien tarkastelua esimerkiksi selaimen kautta ja ’!important’-määritteen käyttämistä sen oletustyylitiedoston sääntöjen ohittamiseksi.
Uudelleenkäyttäminen
Julkaisukohtaisia tyylittelyitä osana pohjamateriaalia ei suositella. Joskus ne ovat kuitenkin pakollisia, koska esimerkiksi taulukon solut ovat liian korkeita yleisten sääntöjen puitteissa toimiakseen. Kaikki keinot, joilla uudelleenkäytettävyyttä ylläpidetään tyylin osalta, eivät liity suoraan tyylitiedostoon. Ne nostetaan kuitenkin esille täällä, koska kyse on ainakin osittain tyylitiedostoihin perustuvan automaattisen asettelun rajoituksista.
Jos sisältöön täytyy tehdä sovituksia, jotka parantavat sen asettelua yksittäisissä julkaisuissa, kannattaa elementit, joihin ne liittyvät, toisintaa ja ehdollistaa eri tavoin. Tällä tavoin kyseiset julkaisukohtaiset sovitukset tulevat mukaan vain niitä vaativaan julkaisuun. Muussa tapauksessa sisältö voisi asettua täysin eri tavoin ja esimerkiksi pakotettu sivunvaihto saattaisi tällöin rikkoa muut samaa sisältöä käyttävät julkaisut. DoX CMS:ssä pakotetut sivunvaihdot tapahtuvat lisäämällä jollekin elementille elementtiluokka, johon liittyy pakotettu sivunvaihto ennen tai jälkeen sitä. Tarkemmat yksityiskohdat löytyvät täältä.
Tyylitiedostojen avulla voi edesauttaa uudelleenkäytettävyyttä myös lisäämällä pakotettuja sivunvaihtoja tiettyjen osioiden – tai tietyntyyppisten elementtien – yhteyteen. Uudelta sivulta aloittaminen varmistaa, että sivukohtainen asettuminen on täysin ennakoitavissa kaikissa käyttöyhteyksissä. Tätä vaihtoehtoa ei tule käyttää liikaa, mutta se auttaa varsinkin muutoin ongelmallisten elementtien kuten taulukoiden, isojen kuvien ja peräkkäisten huomioelementtien kanssa.
Yhteenveto
Rakenteisen dokumentoinnin käyttämät tyylitiedostot perustuvat myös verkkosivujen muotoiluun käytettyyn CSS-kieleen, joka koostuu joukosta kohdistajia ja niihin liittyviä sääntöjä. Kohdistajien avulla nimetään osioita dokumenteista elementtien tyyppien tai tunnisteiden avulla. Niitä voidaan kirjoittaa myös tarkemmille asiayhteyksille perustuen nimettyjen elementtien suhteisiin. Kuhunkin kohdistajaan liittyy joukko sääntöjä, joilla määritetään käytetyt arvot suhteessa sääntöihin liittyviin yksityiskohtiin kuten tekstin väriin. Mittayksiköitä käyttäviä arvoja varten on olemassa sekä absoluuttisia että suhteellisia yksiköitä. Absoluuttisissa yksiköissä annetut arvot pysyvät aina samoina kun taas suhteellisissa yksiköissä annetut arvot vaihtuvat vastaamaan käyttöyhteyttä.
Dokumenttien eri osille löytyy eri toteutuskeinoja. Näiden eri keinojen vahvuudet ja rajoitteet on tärkeää tiedostaa ennen jonkin niistä valitsemista omien tarpeiden mukaan. Esimerkiksi kansilehden osien asettelun voi kirjoittaa suoraan osaksi tyylitiedostoa niiden järjestyksen perusteella tai sen voi tehdä kirjoittamalla säännöt tätä varten tehdyille tunnisteille. Jälkimmäisessä tapauksessa käyttäjille viestitään paremmin, mitä heidän tulisi tehdä, jotta kansi asettuu asianmukaisesti. Jos puolestaan elementtien ympärille tarvitaan paljon lisäyksiä kuten vaikkapa huomioelementtien tapauksessa, tulee harkita, miten käytettävissä olevat keinot lisätä sisältöä tyylitiedoston kautta jaetaan niiden kesken. Eri toteutustapoihin tältä osin liittyy rajoitteensa, jotka tulee huomioida omien odotuksien osalta.
Aina samat säännöt tai edes sama tyylitiedosto eivät toimi kaikissa samoihin sisältöihin perustuvissa julkaisuissa. Tällöin on tarpeen joko ehdollistaa sääntöjä asianmukaisesti kohdentamalla ne julkaisukohtaisesti tai kirjoittaa julkaisumuotokohtaisia sääntöjä kunkin niistä tarpeisiin. Erikielisiin sisältöihin tulevat lisäykset voi kohdentaa kielitunnisteilla ja erilaisia aakkosia käyttäville kielille voi määrittää niihin soveltuvat fontit. Sivullisiin julkaisumuotoihin tulee määrittää sivuasettelun säännöt. Verkkojulkaisuihin voi puolestaan määrittää säännöt, joiden avulla saadaan käyttöön kaikki niiden mahdollistamat julkaisun käytettävyyttä auttavat ominaisuudet. Jos osaan julkaisuista tehdään niiden kannalta välttämättömiä muutoksia kuten pakotettuja sivunvaihtoja, tulee myös varmistaa, että ne eivät riko muita julkaisuja. Parhaat tavat tehdä niin ovat kyseisten osioiden ehdollistaminen ja asettelun vakiointi aloittamalla osioita uusilta sivuilta.
Näin tämä sarja suoran tekstinkäsittelyn ja rakenteisen dokumentoinnin eroista päättyy toistaiseksi. Jos meille tulee kyselyitä jostakin käsittelemättä jääneestä aiheesta, voidaan sille vielä omistaa oma osansa.