Tämä ei ole artikkeli uusista ominaisuuksista tai DoX:in tuomasta lisäarvosta.
Tämä on vain henkilökohtainen katsaus koskien omia kokemuksiani DoX CMS:n kanssa kummallakin puolella ruutua.
Jos sinua kiinnostaa tietää, kuinka eri toimijat käyttävät järjestelmäämme, olet oikeassa paikassa.
Eri tapa ajatella
Ennen DoX:illa aloittamista olin tottunut kirjoittamaan tavanomaisilla tekstinkäsittelyohjelmilla ja tekemään kaikki asettelun hienosäädöt suoraan tekstiin. Esimerkiksi ansioluettelossani on vasemmassa reunassa tumma sarake vaaleilla otsikoilla. Se erottaa otsikot leipätekstistä, joka on tavanomaista mustaa valkoisella.
Olin kyllä opiskellut rakenteisen dokumentaation periaatteita oma-aloitteisesti. Silti käytännön siirtymä pelkistettyyn sisällönmuokkaukseen ja erillisiin tyylimääritelmiin oli hätkähdyttävä.
Ymmärrän siis hyvin, miksi moni uusi käyttäjä toivoo voivansa käyttää DoX CMS:ää kuin vaikkapa MS Wordia.
Kyky hienosäätää dokumenttien asettelua suoraan sallii tehdä niistä taidetta.
Siihen verrattuna työsi tuloksien syöttäminen aivottomaan asettelujärjestelmään tuntuu lähes rikokselta.
Parhaimmillaan kuitenkin tulokset ovat kuin järjestelmätaidetta. Sekin on taiteen muoto, vaikka sen kauneus piilee aivan muualla.
Kun se on kaunista, sen kauneus on luonnon kauneutta: rakenteiden asettumista niille täydellisesti soveltuviin uomiin ilman siveltimen tai taltan kosketusta.
Siksi mielestäni on alusta alkaen ollut kiehtovaa, mitä kaikkea DoX CMS mahdollistaa tässä jälkimmäisessä mielessä.
Tarjoan alla joitakin esimerkkejä havainnoistani.
Sisällön ekosysteemit
Järjestelmän käyttötuen vastuuhenkilönä oloni on joskus kuin riuttasukeltajalla.
Pääsen tutustumaan ensikätisesti kaikkiin eri muunnelmiin samasta perusjärjestelmästä.
Aivan kuten luonnossa tai järjestelmätaiteessa, lähtöasetukset määrittävät hyvin pitkälti, mille urille muutos ohjautuu ja millaisia muotoja se synnyttää.
Hätkähdyttävintä tästä näkökulmasta on, kuinka eri tavoin eri toimijat hyödyntävät samaa järjestelmää ja siten tekevät kukin siitä itsensä näköisen.
Ryhmälähtöisissä instansseissa työnkierto on usein tarkemmin määritetty. Se esimerkiksi sisältää lisätiloja sisällön pallottelemiseksi. Kaikki nämä tilat eivät välttämättä edes suoraan liity vastuun siirtämiseen, vaan vaikkapa hyväksytyt julkaisut on voitu erottaa julkaistuista materiaaleista. Koska työnkiertoon on täytynyt kiinnittää enemmän huomiota, on sitä osattu käyttää myös muilla tuotantoa helpottavilla tavoilla.
Vastaavasti yhden henkilön käyttöön varattu instanssi saattaa olla hänen pesänsä, missä hänen erityisvahvuutensa heijastuvat järjestelmätasolla. Vaikkapa yhdessä käyttöönotossa ainoa kirjoittaja erikoistui teknisiin piirroksiin. Kun kävimme järjestelmää läpi hänen kanssaan, korostui kuvien käytettävyys kuten kuinka lokalisoituja kuvia tehdään.
Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, luoko hän esimerkiksi muuttujia vakioitujen kuvien lisäämiseksi eri sijainteihin.
Niin kiehtovaa kuin tämä vaihtelu voikin olla, se kuitenkin myös korostaa yhtä ongelmaa.
Parhaat tavat yhdistellä eri järjestelmiä tai hyödyntää niitä käytännön tarpeiden apuna eivät ole ilmeisiä halki koko käyttäjäkunnan.
Yhden instanssin innovaatiot eivät useimmiten leviä sen ulkopuolelle kuin satunnaisesti.
Asian auttamiseksi lisäsin jo käyttöoppaaseemme osion muutamalla perusohjeella tavoista saada DoX CMS:n sisältämistä järjestelmistä irti mahdollisimman paljon.
Tulen myös kehittämään käyttöönottokoulutusta vastaamaan näitä eri järjestelmiä yhdisteleviä käytänteitä, jotka vastaavat teknisen kirjoittamisen käytännön tarpeisiin.
Järjestelmän syvyyksissä
Perustasolla DoX CMS on melko yksinkertainen järjestelmä, joka sisältää selvän enemmistön toiminnoista, joita rakenteisen dokumentaation järjestelmältä voi vaatia. Aina löytyy tietenkin lisäkehitettävää, mutta perustavanlaatuisia puutteita ei nouse mieleen kokemukseni perusteella.
Tämä näennäinen yksinkertaisuus on kuitenkin harhaanjohtavaa.
Pinnan alla piilee yllättävää syvyyttä.
Syynä on, kuinka DoX CMS:n eri järjestelmät on rakennettu tavalla, joka sallii yhdistellä niitä yllättän vapaasti. Täten eri sovelluskeinoja kullekin löytyy moninkertaisesti enemmän kuin mitä yhtä järjestelmää kerrallaan ajatellessa tulee havainneeksi.
Esimerkiksi sisällön tilat työnkierrossa ovat yksi julkaisun sisältämistä tunnisteista, joten niihin voidaan viitata tyylitiedostoissa.
Kun tämä selvisi minulla kartoittaessani käyttämiämme tunnisteita, ajattelin heti siihen perustuen olevan mahdollista kirjoittaa sääntö vaiheessa olevien sisältöjen korostamiseksi. Olisi esimerkiksi mahdollista antaa työnkierron lopputilaa edeltäville vaiheille täysin erilainen taustaväri. Silloin kuka tahansa alustavaa julkaisutiedostoa selaava havaitsisi kyseisenlaisen sisällön välittömästi. Heidän olisi mahdollista käydä tarkistamassa kyseisten otsikoiden tila. Riski, että keskeneräistä sisältöä päätyisi valmiisiin julkaisuihin, pienenee niin entisestään.
Erään asiakkaan tapauksessa havaitsin, että he käyttävät sisäkkäisiä muuttujia. Muuan julkaisumuuttuja on käytössä osana toista muuttujaa. Tämä toinen muuttuja sisältää kaiken ympäröivän vakisisällön kuten tekijänoikeusmerkinnät. Siten niitä ei tarvitse kirjoittaa erikseen julkaisuihin tai julkaisumuuttujan arvoon.
Toisella asiakkaalla on käytössä muuttuja, jonka sisältö on ehdollistettu julkaisun työvaiheisiin liittyvillä tageilla. Näin eri vedokset ovat selvästi erotettavissa kansilehteen tulevan tunnisteen kautta. Valmiissa versiossa sisällöksi tulee tyhjä fraasi-elementti eli mitään näkyvää tunnistetta ei jää käyttöön.
Muitakin esimerkkejä kuten omat kokeiluni elementtiluokkien ja DocRaptorin lisäkomentojen kanssa löytyy. Toistaiseksi jätän kuitenkin kertomatta niistä tarkemmin täällä.
Jonkin verran näistä eri löydöistä on koottuna myös uudistettuun käyttöoppaaseemme. Olen pyrkinyt esimerkiksi listaamaan tärkeimpiä sisällön luokituksia käytettäväksi tyylitiedostoissa. Lisäsin myös loppuun alustavan listan käyttösuosituksista.
Nähtäväksi jää, mitä seuraalla sukelluksella löytyy tuotavaksi pinnalle.